Ravitsemushoito

                                                   NEFROPATIAN RUOKAVALIO

Nefropatia on tyypin 1 ja 2 diabetekseen liittyvä munuaismuutos. Sen varhaisin merkki on mikroalbuminuria. Nefropatian riskitekijöitä ovat huono verensokeritasapaino, kohonnut verenpaine, tupakointi, perimä ja kohonneet veren rasva-arvot. Ravitsemushoito vaikuttaa näihin kaikkiin yllä mainittuihin asioihin paitsi tupakointiin. Hoitajan tehtävä on tukea nefropatian ehkäisyä ja hoitaa ravitsemushoidosta.

Tehostetun palveluasumisen yksikössä asuu Janika 70- vuotias vanha rouva joka kärsii tyypin 2 diabeteksesta. Diabetes on aiheuttanut hänelle nefropatian. Janikan verensokeritasapaino on ollut huono ja kohonnutkin verenpaine on. Nuoruudessaan Janika aloitti tupakoinnin ja lopetti sen vasta muutama vuosi sitten kun lääkäri käski lopettamaan, koska diabetesta hän on sairastanut jo monta kymmentä vuotta. Nyt jdiabetesta on hoidettu insuliinilla ja verensokerin mittauksella päivittäin. Verensokerit heittelee laidasta laitaan eikä pysy kurissa insuliinin avullakaan.

Hoidon tavoitteena on nyt saada ravitsemushoidolla nefropatiaa pysymään ennallaan sekä toivoa että verensokeri alkaisi pysyä kanssa kurissa. Ruokavaliossa huomioidaan perusruokavalio, jolla huomioidaan myös ruokailuajat. Ruokavaliossa vähennetään suolan käyttöä ja lisätään proteiinia. Pieni kilojen karistelukaan ei olisi pahaksi Janikalle, joten pistetään Janika päivittäin lenkkeilemään kodin lähettyville. Kun ruokavalioo muutetana ja Janika alkaa lenkkeileen, on huomioitava ettei tule aliravitsemusta. Hoitajaan tehtävä on laskea Janikan energiamäärä ja turvata sen avulla riittävä energian saanti päivittäin.

Neefropatian hoidossa tarvitaan moniammatillista tiimityötä. Ravitsemusterapeutin toteuttama yksilöohjaus on tarpeessa vähintään silloin kun Janikalla on kohtalainen vajaatoiminta eli laskennallinen GFR on alle 60ml/min. Muutoin Janikan omahoitaja huolehtii ruokavaliosta. Ruokavalion vaikuttavuutta arvioidaan säännöllisesti ruokavalion toteutumisen, ravitsemustilan arvion ja munuaisten toimintaa mittaavien laboratorio kokeilla.

Ruokavalio on koottu monipuolisesti. Leiväksi on määritetty täysjyväleivät, näkkärit ja korput. Hedelmiä tarjoillaan helposti kuorittavina, kiisseleitä, ja marja- tai hedelmäsoseita. Välipalana sileää jugurttia. Kylmä ruoka tarjotaan huoneenlämpöisenä koska kylmä ruoka hidastaa mahalaukun toimintaa, esim. jugurtti ei saa olla jääkaappi kylmää vaan huoneenlämpöistä. Tarvittaessa ravitsemushoitoa täydennetään esimerkiksi vanukasmaisilla, maitomaisilla tai mehumaisilla täydennysravintovalmisteilla.

Insuulinihoitoa muutetaan myös. Pikainsuliini pistetään aterian aikana tai sen jälkeen. Verensokeri mitataan ennen ruokailua ja sen jälkeen aterioiden insuliinin ja ruuan vastaavuuden selvittämiseksi.

Ravitsemushoitoa tarkkailee jokainen hoitaja sekä on velvollinen muuttamaan sitä.

SaHu2/ Oppimispäiväkirja

Jälleen olisi vuorossa alkaa pitään blogia ajan tasalla pienoisen tauon jälkeen nimittäin vuorossa on toisen työssäopin päiväkirja!

Työssäoppi alkoi sekavissa fiiliksissä kotihoidossa. Olen pitkään tiennyt että kotihoito ei ole se mun paikka ei sitten yhtään, joka tapauksessa lähdin avoimin silmin ja mielin töihin. Ajattelin että voihan siitä tulla kivaakin, olen enemmän hoitaja joka tekee ja auttaa kuntouttavalla työottellaa en semmoinen joka tarkistaa onko lääkkeet otettu.

Meidän tehtävä kotihoidossa on tukea kotona asuvia asiakkaita oli he sitten vanhuksia tai muutoin apua kaipaavia, pääosin vanhuksia. Hoitajat käyvät asiakkana luona yksin autolla, kävellen (tässä tapauksessa on hoitaja vain semmoisessa paikassa missä on monta asiakasta samssa talossa tai ihan lähekkäin) tai pyörällä. Itse kuulun lännen tiimiin mutta teeme paljon yhteistyötä pohjoisen tiimin kanssa. Etelä ja Itä tiimi tekevät keskenään yhteistyötä. Toimistollakin ollaan jakauduttu jokainen omiin tiimiehin mutta olemme pohjoisen kanssa vierekkäin. Aamu lähtee käyntiin keräämällä asakkaiden kansiot ja avaimet sekä ottamalla puhelimen mukaan jolla sitten kirjaamme asiakkaan luona.

Viikko 1:

Tämähän viikko lähti hullusti käyntiin sillä että sunnuntai iltana soitin palveluvastaavan kotinumeroon kun äidilläni oli se numero. En tavoittanut ketään edellisellä viikolla sieltä ja en tiennyt yhtään mihin olen menossa ja moneltako. Sovimme sitten että tulen iltavuoroon niin palvelvastaava etsii päivän aikana mulle ohjaajan. Hauskinta tässä oli varmaan se että sain tietää keskiviikkona, että nyt se paikka on varmistunut ja työapaikka oli tiennyt asiasta jo kauan ja oli odotellut mun soittoa...

No iltavuoroon menessä siellä oli hulina päällä kun oli vuoronvaihto. Ohjaajani oli tullut sairaaksi joten minulle valittiin toinen ohjaaja. Kuitenkin tämäkin ohjaaja oli ollut aamussa eli kuljin toisen työntekijän mukana Tämä päivä meni kattellessa vain ja yrittää päästä tärkeisiin asioihin kiinni.

Tiistaina tapasin ohjaajani hän on mukava, mutta jotenkin hän ei ole kiinnostunut mun vastauksista. Hän kyselee paljon ja kun vastaan niin joko ei tule mitään vastausta häneltä mulle tai se on tyly vastaus. En ole vielä niiin perillä hänen tavoistaan. Olen kertonut aikaisemmat kokemukseni ja taitoni, silti hänellä on kova tarve opettaa kaikki uudestaan (hienoa että hän huomioi opiskelija ja opettaa) Kuitenkaan minä en tätä kaipaa ja hän saa minut ihan sekaisin omista ajatuksista kun en voi tehdä asioita aikasemman kokemukseni perusteella vaan hän puuttuu väliin ja loppujen lopuksi tekemämme työ on todella sekavaa. Hän tykkää enemmän tehdä itse kuin antaa minun tehdä. Koitin niellä kaiken ja olla iloinen. Päivän päättyessä kuitenkin päästin syvän huokauksen.

Keskiviikko aamuna olin ajatellut mainita edellisen päivän askarruttavista asioista mutta en saanut sanottua kun tuntuu että loukkaan ohjaajani toisekseen meillä oli hitonmoisen kiire etten kerennyt sanomaan mitään ylimääräistä. Jokaisen asiakkaan jälkee ohjaajani haluaa tietää mielipiteeni edellisestä asiakkaasta - tässä vaiheessa mulla ei ole ollut mitään sanottavaa kun kaikki uusia ja ventovieraita niin olen yrittänyt tutstua asiakkaan luona siihen asiakkaseen ja jotenkin on hankala muodostaa mielipidettä kun kaikki tuntuvat samanlaisilta käynneiltä. Annoin koulun paperit mutta hän ei tainnut vilkaistakaan niitä. Tämä viikko tuntui tosi turhauttavalta ja toivoin että kaikki päivät olisi mennyt sata kertaa nopeampaa ja odotin pääseväni kouluun vaan.

Viikko 2:

Maanantai aamu koitti ja en meinannut päästä ylös ja motivaationi juoksenteli jossain toisella puolela maapalloa tai ehkäpä avaruudessa. No kuiteskin sama aamurutiini kansioit, avaimet ja kamppeet kasaan ja iekun menoksi. Pääsin jo hieman tekemään asioita kuten mittaaman verenpainetta, verensokereita ja insuliinin pistoo - helppoo hommaa kesän kun oli sijaisena vanhainkodilla. Olen kertonut aikaisemmasta kokemuksestani vanhainkodissa ja ryhmäkodissa ja mitä olen tehnyt sekä minkä kuntoisia asiakkaita olen hoitanut. Kuten aikaisemmin mainitsin ohjaajallani on tarve "kytätä" tekemisiäni - anteeksi kauhea sana muttne löytänyt vastaavaa sanaa jonka sen katselu aiheuttaa. En saa vieläkään vastuuta yksin kertaisiin asioihin kuten puhelinnumeron kirjoittamiseen. Hän on pyytänyt toimistola minulta palveluksia ja tuntuu että hän luottaa että osaan hoitaa asian loppuun asti oikein, kuitenkin hän lähtee kävelemään perässäni ja neuvoo vieressä vaikka minun piti se asia yksin saada tehdä. Hermoni on kireellä ja motivaationi juoksee päivä päivältä kauemmas. Ohjaajalleni en voi sanoa tästä koska luultavasti vastaus olisi tyly eikä asialle tapahtuisi mitään, olen pikkuhiljaa alkanut sanomaan sille asioista että kyllä minä osaan anna mun tehdä. Ehkäpä tästä syvillä huokauksilla menee.

Tiistain vuoro oli taas aamu vuoro. Muistan ensimmäisenä päivänä kun palveluvastaava kertoi minulle että jokainen tekee aina listassa enemmään iltaa kuin aamua ja mulla on ollu kyllä vain aamuvuoroja ja tämäkin loppu viikko aamua. Olen ollut sen yhden illan koska kukaan ei tiennyt mun tulosta mutta olen vielä hukassa iltatoimista. Aamu rutiinit on jo jääny hyvin päähän ja tekisin mielelläni enemmän töitä jo aamuvuoroissa.

Keskiviikko melkoinen hulina heti aamusta. Tuplasti enemmän asiakkaita ja tuntu että minuutit katosi käsistä. Nyt kun meillä on ollut monta kertaa samat asiakkaat ja tiedän mitä niiden kanssa tehdään rupeeen heti toimimaan, mutta ohjaajani tuppaa puuttumaan tekemiseeni että hän hoitaa puolet asiasta ja mun ajatukset menee sekaisin enkä koskaan pääse näyttämään hänelle että selviän oikeasti voisitko tarkistaa sitten kun saan asian loppuun. Tällä hetkellä asiat menevät niin että jokaisen asiakkaan luona minua kutsutaan opiskelijaksi ja käsketään tekemään asioita mutta kuitenkin saan aloitettua jonkin asian hän tulee ja keskyettää ja tekee itse loppuun. En tiedä oikein mitä tästä tulee kun vielä on kuusi viikkoa jäljellä..

Viikko 3 & 4:

Hmm pari viikkoa vilisi silmissä töiden ja koulun parissa. Kirjoittaminen näiltä viikolta vähäinen koska näillä viikoilla ei ole mitään muuta kerrottavaa kun aikaisemmillakaan viikoilla, tuskin kukaan joka päivältä haluaa käydä samaa asiaa läpi uudestaa ja uudestaa. Itseäni ei ainakaan huvita kirjoittaa iekä lukea sitä samaa tekstiä joka päivä.

Mutta yksi juttu kävi josta jokaisen on hyvä tietää, miten toimia pistostapaturmassa? Tämä pistostapaturma ei kerro kuin miten toimia kun likainen insuliinineula osuu itseen. Kokemuksen perusteella kerron että en tiennyt miten toimia eikä ohjaajanikaan välittänyt tilanteesta joten ensihoito hoidettiin väärin. Onneksi viikkoa aikasemmin minulle kerrottiin että jokaisen hoitajan laukusta löytyy pirtua pistostapaturmia varten. Minä sitten nopeesti otin sieltä lauklusta sen pullon ja ohjaaja sanoi levitä käsiin sitä ni mennään - jaaa.. No mä sittne soitin opettajalle ja kerroin mitä käyny josta sain käskyn että nyt terveydenhoitajaa yhteyttä tuhansien puhelinsoittojen ja monien tuntien jälkeen sain oikeaa hoitoa terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä tuli pientä noottia huonosta ensihoidosta. Sain siellä sitten mukillisen pirtua johon upotin sormeni ja pidin siinä kunnes oli minun vuoro lääkärille.

Lääkäri kertoi että nyt aletaan ottaa verikokeita ja olisi hyvä saada asiakkaasta kenen neulalla pistin itseäni ni myös verikokeet. Rokotuksia tässä vaiheessa ei ole vielä annettu käyn vielä kolme kertaa verikokeissa 3kk välein jolla varmistetaan etten ole saanut tartuntaa.

Näin toimit kun pistät itseäsi likaisella insuliinineulalla:

1. Jos olet opiskelija mainitse asiasta heti ohjaajallesi jonka pitäisi neuvoa sinua mutta pidä tämä ohje mielessä.

2. Laita pistos kohta kylmän valuvan veden alle jos ei mahdollista niin putsaa runsaalla veden määrällä pistoskohta. Pidä siinä muutama minuutti.

3. Laita pirtua/vahvaa alkoholia runsaasti pumpuli tai taitoslappujen päälle ja pistä pistoskohdan päälle, pidä siinä muutama minuutti.

4. Jos pistit sormeen niin hiero käsiin vielä pirtua ja käsidesiä. Jos johkin muualle pyyhkäise desinfiointilapulla/pirtulla laajemmalta alueelta.

5. Tämän kaiken jälkeen alkaa paperisota josta saat enemmän tietoa työpaikalta ja koululta.

Viikko 5

Ensimmäinen kokonainen viikko lähti käyntiin tutuissa  merkeissä ohjaajan kanssa.. Olen  todella väsynyt tähän  ymmärtämiseen ja yrittää  löytää jotain positiivista. Tuntuu että tämä jakso ei lopu koskaan. Motivaatio  tätä   kirjoittamista kohtaan  loppuu aivan täysin, kun ensin työpäivän taistelen huokaillen ja ajatellen  että muutama tunti ja muutama päivä viä niin tän saa  unohtaa niin sitten pitäisi kirjoittaa kaikki vielä tänne - ei kiitos olen mielelläni hiljaa yksi sana  tätä kuvaa aivan  täysin alkaa p:lla ja loppuu  a:han ja loput voittekin itse  ajatella.

Viikko 6

Ohjaajani on lomalla  ja kuljen muiden mukana.  Erittäin positiivineen viikko  siis ja odotan tältä paljon uutta. Otan tästä viikosta  kaiken irti ja  yritän päästä näyttämään muille taitoni.

Viikolla oli niin kiire ettne kerinnyt kirojoittamaan mutta tehdään viikko katsaus nyt! Sain tehdä  todella paljon itse jopa  yhden päivän kokonaan yksin. Muut työntkeijät opastivat hienosti jos en tiennyt jotain. Moni vain seisoskeli  ja katseli kun tien tuntui kuin olisin näyttöä antanust ja sain palautetta mä oon todella hyvä työntekijä. Ehkä tämä viikko avasi katseen uudestaan kotihoitoon :)

Viikko 7

Kuljin yksin melkein koko viikon tai muiden mukana minua  ei  oltu laitettu ohjaajani mukaan, kuulemma minusta oli enemmän apua jonkun  muun mukana. Olen saanut paljon uutta tietoa kotihoidosta kulkemalla yksin ja vastuuta. Olen todella tyytyväinen että pomo pyysi töihinkin  vaikkei koskaan ole nähnyt minun työskentelyä eikä ohjaajani  ole antanut musta palautetta.